Blogi herää taas henkiin pienen tauon jälkeen...
Contemporary on ice, Kungsträdgården
Ystävänpäivää vietettiin Tukholmassa melko talvisissa tunnelmissa. Käytiin naapureiden kanssa katsomassa Contemporary on ice -jäätanssiesitystä keskustassa Kungsträdgårdenissa. Esitys pidettiin ulkona ja valoshow pimeässä illassa oli erittäin vaikuttava. Esitys oli kokonaisuudessaan kaunista katseltavaa, joskin muutama ohjelmanumero meni taiteellisuudessaan vähän yli. Eniten kuitenkin ihmetyttää miten luistelijat tarkenivat asuissaan kun itsellekin tuli kylmä talvitakki päällä. Esityksen jälkeen mentiin lämmittelemään ja juomaan kaakaota viereiseen kahvilaan.
Illanviettoa Katalla
Ystävänpäivän iltaa vietettiin tamperelaisen Katan luona lähes suomalaisella kokoonpanolla. Leivottiin ja syötiin... paljon. Ilta kului melko rauhallisissa tunnelmissa muutaman snapsilaulun kera ja oli kivaa vastapainoa clubeissa käymiselle.
Ystävänpäivä sujui hyvin perinteiseen tyyliin, mutta toki tämä päivä sai miettimään kaikkia ystäviä, joita ei näe nyt vähään aikaan. Kaipaan yhteisiä hetkiä perheen ja ystävien kanssa, mutta on oikeastaan yllättävää, miten vähän huomaa eroa siinä, että asuu eri maassa. On niin helppo pitää yhteyttä ja tuntuu kuin kaikki tutut on paljon lähempänä kuin todellisuudessa onkaan. Moniin tulee pidettyä täältä käsin yhtä paljon yhteyttä kuin kotona ja viisi kuukautta on lopulta todella lyhyt aika. En ole koskaan oikein uskonut kun ihmiset väittävät, että aika vaihdossa kuluu uskomattoman nopeasti, mutta näin se vaan ainakin täällä tuntuu olevan. Ensimmäinen viikko Tukholmassa ilman nettiä tuntui ikuisuudelta kun ei pystynyt pitämään niin helposti yhteyttä ja silloin todella huomasi, että on poissa kotoa. Silloin vielä ajattelin, että aikaa täällä on vaikka kuinka paljon, mutta nyt on ihan huomaamatta vierähtänyt jo melkein puolitoista kuukautta.
Chokladkoppen, Gamla Stan
Oikeastaan on kiva olla näin lähellä Helsinkiä, sillä vaikka aika kuluu täällä siivillä, on aina ihanaa nähdä tuttuja. Sanna kävi piristämässä elämää tammi- ja helmikuun vaihteessa. Kierrettiin Tukholman vaatekaupat läpi, eksyttiin Tukholman kamalimpaan clubiin ja löydettiin ihana pieni suklaakahvila Vanhasta kaupungista. Suklaa-addiktioni on ilmeisesti muidenkin tiedossa sillä äiti lähetti Sannan mukana ison kasan suomalaista suklaata. Josta osa, uskokaa tai älkää, on vielä jäljellä.
Kramar,
Riikka
Fitz Roy, lunta ja sadetta
14 vuotta sitten